Author: Vattu

Taiteiden yönä torstaina klo 20 alkaen on Vadelma r.y:n taide- ja kulttuuritilojen avajaiset:
visuaalista taidetta, ruokaa, atmosfääriä ja elävää musiikkia. Jäsenet ja ystävät tervetuloa!

Vadelmalogokilpailulle päätettiin antaa jatkoaikaa.
Logoehdotuksia on tullut muutamia; ne ovat esillä foorumilla, jossa niitä saa mielellään kommentoida – ja myös logojen parantelu ja kehittävät ideat ovat tervetulleita. Uusia logoehdotelmia saa myös tietty postata. Lopullinen deadline ilmoitetaan foorumilla.

Rojua on liikaa. Vadelmaan on kertynyt kasoittain rakennusjätettä ja muuta epämääräistä tavaraa. Ollaan odotettu ja toivottu että pihaan ilmestyisi jostain jätelava, jotta saataisiin paikat nurkkia myöten siistiksi. Ei ole näkynyt. Jätelavan tilaaminen maksaa n.200 euroa + kaatopaikkamaksu painon mukaan. Pakko varmaan kerätä kolehti…

Keittiön laajennusoperaatio edellyttää vielä kolmen ison masiinan siirtämistä entisestä painohuoneesta (nykyinen metallityötila). Kotkaksen paperileikkuri, vanha rikkinäinen painokone ja iso reprokamera sijoitetaan taidepuolelle.

Tämän päivän talkoot vadelmatiloilla päättyivät odottamattomaan luonnonvoimien tunkeutumiseen kellariin.

Iltakahdeksan kieppeillä, kesken keittiön seinien irrottamisen, alkoi kuulua epäilyttävää lorinaa wc:n suunnalta. Havaitsin katonrajassa kulkevan vesiputken raoista valuvan vettä vessan ulkoseinää pitkin eteiseemme.
Hälytin koko paikalla olevan jengin katsomaan. Joku totesi ulkona raivoavan kunnon ukkosmyrskyn ja vettä kaatavan taivaalta reippaasti. Päättelimme rankkasateen jotenkin liittyvän tulvaamme ja mietimme miten saisimme vedentulon estettyä.

Samassa wc-pönttö alkoi pahaenteisen ääntelyn. Myrsky oli saavuttanut huippunsa ja viemäristä tuli tuomari; haisevaa viemärivettä alkoi tulvia pöntön reunojen yli ja hetkessä vessan lattia lainehti. Löimme vessan oven kiinni, mutta oven alta tulva eteni eteiseen ja uhkasi edetä myös ensimmäiseen treenikämppään.
Heitimme riepuja ja kankaita imemään paskavettä lattialta, jota tuli koko ajan lisää pöntön kautta. Hälytimme huoltomiehen, joka kertoi tulevansa niin pian kuin suinkin – emme olleet vesivahinkojen ainoa uhri Helsingissä.

Kun veden tulviminen Vadelmatiloihin loppui – onneksi ajoissa – eteiseen oli kulkuväylälle tullut ikävä haiseva lammikko. Mitään merkittävää vahinkoa (tilapäistä löyhkää lukuunottamatta) ei ollut tapahtunut; vedestä ehti kärsiä osittain vain jotkut Kotkaksen vanhat tavarat, joista suurin osa oli menossa roskiin muutenkin. B1-treenikämpän lattialle oli päässyt myös pieni lammikko, mutta soittokamat ja huonekalut ehdittiin siirtää turvaan.
Siinä ei muu auttanut kuin laittaa kumihanskat käteen ja ruveta rätin kanssa puristamaan likavettä lattialta ämpäriin.

Kun huoltomies lopulta pääsi paikalle, olimme saaneet tilanteen täysin hallintaamme. Hän kertoi joissakin kellareissa tulleen vettä parikin metriä ja lähtikin samantien kiitämään seuraavaan kohteeseen.

Jokunen tovi – käytännössä loppuilta – siinä kului lattiaa kuivatessa, hinkatessa ja pestessä. Haju saatiin pois mäntysaippualla ja suitsukkeella. Lopputuloksena lattioista tuli varmasti puhtaammat kuin mitä ne ovat olleet vuosikymmeniin eikä jälkiä katastrofista ole havaittavissa.

Ilta oli uuvuttava. Mutta onneksi olimme paikalla. Onneksi vettä ei tullut enempää.
Toivottavasti ei koskaan tapahdu vastaavaa.
Puuh.

Muutamia kuvia on esillä täällä.