Elävä filosofia
Elävä filosofia oli Kammarin työryhmän järjestämä tila vuonna 2014-2016. Elävä filosofia -projekti jatkuu 2017 eteenpäin Kammarin tutkimusprosesseina. Niistä tietoa täällä.
Elävä filosofia tutkimusprosessi 1 : väkivalta, ihmis- ja elämäkeskeisyys sekä muutoksen vaikeus
Keskustelu 1/4: to 24.2.2016
Väkivallan rajat ja sen purkaminen
Väkivalta rajautuu usein käsittämään pelkästään ihmisten väliset fyysiset yhteenotot (tappelu, raiskaus, sota), mutta väkivallan käsitteeseen voi näkökulmasta riippuen katsoa kuuluvan myös symbolisen (rasistiset tai sovinistiset solvaukset) ja rakenteellisen väkivallan (taloudellinen ja sosiaalinen eriarvoisuus esim. kapitalistisessa järjestelmässä), kuten esim. Slavoj Žižek tekee kirjassaan Väkivalta (2009, Nemo). Tämän lisäksi esim. syväekologisen ajattelun mukaan väkivallaksi tulee kutsua sellaista ihmisten perustarpeiden kannalta tarpeetonta toimintaa, joka vahingoittaa luontoympäristöä. Jos tämän tyyppiset rajaukset ovat vielä suhteellisen helppoja ymmärtää, niin käytännön tasolla väkivallan rajat usein hämärtyvät tai pakenevat yksinkertaisia määritelmiä. Keskustelun aikana pyrimme paneutumaan väkivallan ymmärtämiseen – siihen millä tavoin väkivalta piilee omassa ajattelussamme ja siihen miten se heijastuu teoissamme sekä yhteiskunta- ja luontosuhteissamme. Lisäksi yritämme yhdessä hahmotella väkivallan rajoja esim. elämänsuojeluun sekä omiin tekoihimme liittyen.
Keskustelu 2/4: 25.2.2016
Keskustelu 3/4: maaliskuu To 28.3.2016
Ihmiskeskeisyys ja elämäkeskeisyys
Varsinkin syväekologisessa keskustelussa paikallistetaan usein yhteiskuntamme keskeisiä ongelmakohtia kulttuurimme ns. ihmiskeskeisyyteen. Syväekologisen ajattelun mukaan ihmisen kohdistama riisto luontoa kohtaan on lopetettava ja sen toteuttamiseksi meidän on siirryttävä ihmiskeskeisestä elämäkeskeiseen maailmankatsomukseen tai arvomaailmaan.
Kahteen kokoontumiskertaan jakautuvan keskustelun tarkoituksena on paneutua näiden käsitteiden esittelyyn, niiden sisällölliseen avaamiseen sekä kriittiseen tarkasteluun. Kysymme mm. ovatko nämä kaksi käsitettä hyvä tapa hahmottaa suhdettamme ympäristöön? Vai estävätkö kenties nämä kummatkin arvokeskeiset lähestymistavat meitä ymmärtämästä
luonto- ja sosiaalisten suhteidemme olemusta.
Toisaalta voidaan myös sanoa, että vaikka ehdotettu elämäkeskeinen arvomaailma pyrkiikin purkamaan ihmiskeskeistä arvojärjestelmää, se on väistämättä kuitenkin ihmislähtöinen. Miten meidän tulisi ymmärtää tämä suhde? Keskustelun aikana tulemme myös pohtimaan elämäkeskeisen arvomaailman yhteyksiä ja suhdetta teknologiakeskeiseen ajattelutapaan.
Keskustelu 4/4: maaliskuu To 28.3.2016
Arvot, tietoisuus ja muutoksen vaikeus
Ihmisen aiheuttaman ekologisen kriisin tiedostamisessa ja toisaalta ekologisen kriisin ratkaisuehdotusten välillä tuntuu monesti vallitsevan epäjatkuvuuskohta, johon on vaikea päästä käsiksi. Esimerkiksi kapitalismin ja teollisen sivilisaation ongelmat tiedostetaan ekologisessa ajattelussa laajalti, varsinkin aikanamme kun maapallon rajat on jo osin ylitetty
(kts. Steffen ym., 2015). Yhä suurempi osa ihmisistä näyttääkin olevan vakuuttuneita siitä, ettei nykymeno voi jatkua. Tiedostamme vaikkapa talouskasvun jatkumisen mahdottomuuden, öljyhuipun kolkuttavan jo ovella tai, että mineraaleja ei voi louhia maan uumenista taikka kierrättää hamaan tappiin saakka. Kuitenkin esitetyt ratkaisuehdotukset ovat useimmiten maltillisia ja reformistisia sekä henkilökohtaisella että yhteiskunnallisella tasolla. Toisaalta taas radikaalimmat ratkaisuehdotukset törmäävät lähes poikkeuksetta vastalauseiden ryöppyyn. Mistä tämä epäjatkuvuuskohta tietoisuuden ja tekojen välillä johtuu? Onko radikaali muutos vain myytti vai mikä selittää muutoksen vaikeuden?
Lähde: Steffen ym., 2015. Planetary boundaries 2.0
http://www.
1-15-2015-planetary-